Yhteiskunnan on turvattava järjestöjen toimintaedellytykset, sillä ne tekevät korvaamattoman tärkeää työtä. Järjestöillä on tietoja ja taitoja, joita ei millään muulla taholla ole, eikä tule koskaan olemaan. Niiden työtä ei pysty mikään muu taho korvaamaan.

Järjestöt tarjoavat tietoa, tukea, neuvontaa ja ohjausta muun muassa työttömille, pitkäaikaissairaille, vammaisille, mielenterveys- ja päihdekuntoutujille, maahanmuuttajille sekä heidän läheisilleen ja eri alojen ammattilaisille. Ne myös kouluttavat kokemusasiantuntijoita, tarjoavat vertaistukea sekä tekevät edunvalvonta- ja vaikuttamistyötä. Etenkin näinä vaikeina aikoina on järjestöjen oleellisen tärkeää ottaa kantaa asioihin ja valvoa jäsenistönsä etuja.

Järjestöjen työ on suuressa määrin ennaltaehkäisevää työtä. Järjestöjen toiminnan tukeminen tuokin yhteiskunnalle pitkän päälle säästöä. Varsinkin nyt, kun hyvinvointialueet kamppailevat talousvaikeuksien kanssa, on järjestöjen työ korvaamattoman tärkeää. Ennaltaehkäisevästä työstä on jo säästetty liikaakin. Järjestöt torjuvat työllään yksinäisyyttä ja pahoinvointia.

Järjestöissä toimimalla voi saada ystäviä sekä oppia uusia tietoja ja taitoja. Esimerkkeinä mainitsen kokoustaidot ja yhteisöissä toimimisen taidot. Usein oman sairautensa potilasyhdistyksessä aktiivisesti toimiva ihminen tietää enemmän sairaudestaan kuin alan erikoislääkärit. Näin on etenkin silloin kun sairaus tai vamma on harvinainen.

Yhteiskunnan on kehitettävä palveluitaan ja tukiaan on kehitettävä tutkittuun tietoon perustuen sekä palveluiden ja tukien käyttäjiä ja heidän läheisiään kuunnellen. Tässä tarvitaan järjestöjä. Järjestöjen on tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä sekä keskenään että valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien kanssa. Pienetkin yhdistykset tulee huomioida yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Järjestöjen asiantuntemus tukee valtiota, kuntia ja hyvinvointialueita palveluidensa ja tukiensa vaikuttavuuden kehittämisessä ja vaikuttavuuden arvioinnissa.

Valtakunnalliset sosiaali- ja terveysalan järjestöt työllistävät sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestön (Sosten) mukaan kymmeniä tuhansia ammattilaisia. Suurin osa sote-alan järjestöistä on kuitenkin pieniä ja paikallisesti toimivia yhdistyksiä, joiden toiminta perustuu vapaaehtoistyölle.

Järjestöt rahoittavat toimintansa jäsenmaksuilla, lahjoituksilla sekä valtiolta, kunnilta ja hyvinvointialueilta saamillaan avustuksilla. Vaalien yhteydessä pidetään Pieni Ele -keräys. Siihen voivat kaikki potilas- ja vammaisjärjestöt osallistua. Seuraavat vaalit ovat 9.6.2024 (europarlamenttivaalit) ja 13.4.2025 (kunta- ja aluevaalit).

Suomessa toimii Sosten arvion mukaan noin 11 000 sosiaali- ja terveysalan järjestöä. Niillä on 1,3 miljoonaa jäsentä. Sote-alan järjestöjen toimintaan osallistuu Sosten arvion mukaan 500 000 vapaaehtoista ja 260 000 vertaistukijaa.

Jokaisen kunnan ja hyvinvointialueen tulee palkata järjestökoordinaattoreita sekä perustaa järjestöasioiden neuvottelukunta varmistamaan järjestöjen, kuntien ja hyvinvointialueiden saumaton yhteistyö. Jotkut hyvinvointialueet ovatkin järjestöasioiden neuvottelukunnan jo perustaneet. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on sellainen juuri perusteilla. Kokemusasiantuntijoita on tärkeää jalkauttaa hyvinvointialueiden ja kuntien eri toimipisteisiin.

Hyvinvointialueiden ja kuntien päättäjien ja virkamiesten tulee kuunnella alueensa asukkaita, työntekijöitä, järjestöjä, kokemusasiantuntijoita, järjestöasioiden neuvottelukuntia sekä vaikuttamistoimielimiä, eli vammais- ja vanhusneuvostoa, monikulttuurisuusasioiden neuvottelukuntaa ja nuorisovaltuustoa.

Kunnan vaikuttamistoimielimillä ja järjestöasioiden neuvottelukunnalla tulee olla läsnäolo- ja puheoikeus kunnan luottamustoimielimissä eli kunnan valtuustossa, hallituksessa, lautakunnissa, valiokunnissa ja jaostoissa. Vastaavasti hyvinvointialueen vaikuttamistoimielimillä ja järjestöasioiden neuvottelukunnalla pitää olla läsnäolo- ja puheoikeus hyvinvointialueen luottamustoimielimissä. Joka kunnassa ja hyvinvointialueella vammaisneuvoston jäsenten ja varajäsenten tulee olla ihmisiä, jotka ovat arjessaan tekemisissä pitkäaikaissairauksien tai vammaisuuden kanssa.

Järjestöjen tulee tehdä köyhyyden, syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vastaista työtä. Köyhyysrajan alapuolella elää muun muassa valtaosa työttömistä, opiskelijoista, vammaisista ja pitkäaikaissairaista. Köyhyysraja on Suomessa noin 1400 euroa kuukaudessa. Köyhyys heikentää ihmisen hyvinvointia ja terveyttä sekä lisää hänen syrjäytymisriskiään.

Pienituloisten ihmisten toimeentuloa tulee parantaa. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi alentamalla sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuja, kehittämällä verotusta oikeudenmukaisemmaksi sekä korottamalla perusturvaa ja pieniä eläkkeitä. Perusturvalla tarkoitan muun muassa työmarkkinatukea, peruspäivärahaa, opintotukea, kansan- ja takuueläkkeitä, pienimpiä äitiys-, isyys-, vanhempain-, ja sairauspäivärahoja sekä omaishoidontukea.

Suomeen tulee perustaa vammaisasiavaltuutetun virka ja toimisto edistämään vammaisten ja pitkäaikaissairaiden sekä heidän läheistensä ihmisoikeuksien toteutumista. Vammaisasiavaltuutettu voisi edistää julkisten palveluiden ja tukien toimivuutta kaikkialla ja kaikilla tasoilla. Kaikilla meillä on oltava oikeus ihmisarvoiseen elämään, inhimilliseen toimeentuloon ja itsemääräämisoikeuteen.

Järjestöt ovat aiheesta huolissaan taloudestaan. Olen kauhistunut hallituksen päätöksestä lakkauttaa rauhanjärjestöjen avustaminen kokonaan. Olen lisäksi tyrmistynyt hallituksen lyhytnäköisestä päätöksestä leikata muiden kuin rauhanjärjestöjen valtionavustuksia kolmanneksella tämän hallituskauden loppuun mennessä. Päätös merkitsee 130 miljoonan euron vähennystä järjestöjen valtionavustuksiin tämän hallituskauden loppuun mennessä. Hallituksen päätös saattaa johtaa monien pienten yhdistysten toiminnan päättymiseen. Meidän on kamppailtava sen eteen, että hallitus pyörtää kehysriihessä tekemänsä päätöksen.

Valtion tulee jatkossakin myöntää hyvinvointialueille ja kunnille rahaa järjestöjen toiminnan tukemista varten. Kuntien ja hyvinvointialueiden on syytä myöntää järjestöille avustuksia sekä antaa järjestöjen toimia tiloissaan maksutta. Järjestöjen on vedottava kuntiin ja hyvinvointialueisiin avustusmäärärahojen nostamiseksi. Järjestöjen on myös pyrittävä löytämään uusia rahoituslähteitä.

Meidän kaikkien on nyt tärkeää vastustaa järjestöjen valtionavustuksien leikkauksia. Toivoa on aina. Yhdessä olemme enemmän.

#järjestöt, #yhteiskunta, #kuntavaalit, #alueavaalit, #kunnat, #hyvinvointialueet, #yhdenvertaisuus, #tasaarvo, #ihmisoikeudet, #vaalit, #Elina2025